4. Ideoi ja kehitä

Nyt otetaan Lootus asento! 

Kuva 1. Lootus asento (Pixapay)

Kolmannen webinaarin aiheena palvelumuotoilun opintojaksolla oli ideointi ja kehittäminen. Odotan ideoimista, koska se voi tuoda esiin uudenlaisen näkökulman ryhmätyötehtävässä hahmottamallemme ongelmalle. Yhtenä oppimateriaalien myötä esille tulleista kehittämistekniikoista on Japanilainen Lotus Blossom -tekniikka. Tekniikassa aloitetaan yhdestä ajatuksesta, yhdestä ideasta tai ongelmasta. Esimerkkinä voisin käyttää vaikkapa auton ostamista. Merkitsen keskimmäiseen ruutuun: Auton hankinta. Tuon ruudun ympärillä on kahdeksan ruutua, johon kirjaan auton hankintaan liittyviä osiin pilkottuja asioita. Asiat voivat olla esim. mistä auto hankitaan? Paljonko se saa maksaa? Mikä käyttövoima autoon halutaan jne. Asiat jaetaan omaan yksikköönsä ja jokaisen ominaisuuden ympärille aletaan ideoida lisää asioita. Tekniikan tarkoitus on tuottaa yhdestä ideasta 64 eri ideaa liittyen alkuperäiseen haasteeseen tai ongelmaan. Lopuksi kirjataan ratkaisun avain ideat ja käydään niitä läpi prosessissa mukana olleiden kesken. (Lahdenperä, E. 2024)

Kuva 2. Lootus kukka -menetelmä. (Lahdenperä, E. 2024)

Ideointi suomalaisessa työkulttuurissa ei ole aivan uutta, mutta ei oikeastaan vanhaakaan. Eri johtajuusteoriat sisältävät keinoja, joilla kehittää työyhteisön toimintaa. Johtajuuden muututtua ideointi rantautui työyhteisöihin. Tämä on erittäin hyvä suunta. Johtajuutta ei toteuteta enää ylhäältä alaspäin, vaan eri yhteisöllisiä kehittämismenetelmiä käyttäen. Menetelmät ovat osallistavia ja näin jokainen prosessissa mukana ollut voi kokea olevansa enemmän sitoutunut uudistukseen. Sitoutuneisuuden ketunhäntä ei ole ainut jota kehittämismenetelmillä haetaan. Niillä haetaan oikeita ratkaisuja olemassa oleviin haasteisiin.

Lahdenperän luennolla (2024) tuli esiin, että suurin hidaste kehittämiseen osallistamiselle ei ole asiakkaat, vaan organisaation työntekijät ja aikaisemmat toimintamallit.  Myöskään ikääntyneet kehittämiseen osallistuvat eivät edusta ikääntynyttä väestöä kattavasti, eli tosiasiallinen ääni kentältä ei välttämättä kantaudu palvelua muotoillessa. Vaikuttaa siltä, että palvelumuotoilun lopputuloksena onkin usein havainto, että  palvelumuotoilu synnyttää uusia kehitettäviä asioita, jotta osallistavaan kehittämiseen päästäisiin. 

Koivisto, H. ja Tiirinki, J. toteuttivat Suomessa eri alueilla palvelutarpeen tunnistamisen kehittämistä sosiaali-, terveys- ja työvoimapalveluissa. "Pyöröovi" - ilmiö ja yhteisasiakkuusmalli olivat tutkimuksessa haasteina. Molemmissa palvelumuotoiluissa tavoitteena oli kustannuksiin vaikuttaminen ja asiakkaan kokonaistilanteen kartoittaminen ja hyvinvointiin vaikuttaminen. Uuden toimintatavan kehittäminen ei ollut helppoa, mutta toimintatapaa muuttamalla molemmissa tapauksissa päästiin parempaan tilanteeseen kustannusten ja asiakkaan hyvinvoinnin suhteen. 

Onko tästä tulkittavissa, että mikäli haluamme muutosta, on meidän löydettävä muutokselle nimittäjäksi kustannustehokkuus. Silloin muutosprosessille voi löytyä toteuttaja. 

Lähteet:

Koivisto, J. & Tiirinki, H. (toim.). 2020 Monialaisen palvelutarpeen tunnistaminen sosiaali-, terveys- ja työvoimapalveluissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:38.

Lahdenperä, E. 2024. Palvelumuotoilu kehittämistoiminnassa webinaari 3 osa 2. Jamk. Jyväskylä. 

Kuvat:

Kuva 1. Lootus asento (Pixapay) Viitattu 29.10.2024. https://pixabay.com/fi/illustrations/lootus-meditaatio-lootuksen-asento-4244658/

Kuva 2. Lootus kukka -menetelmä. Lahdenperä, E. 20204. Palvelumuotoilu kehittämistoiminnassa webinaari 3 osa 2. Jamk. Jyväskylä.